Historiantutkija Gabriel Cardonan mukaan Espanjan entisestä diktaattorista, Francisco Francosta, on kehitelty vuosien varrella eniten vitsejä koko maan historiassa. "Francolla itsellään ei ollut lainkaan huumorintajua", tutkija huomauttaa.
Cardona selittää hallitsijan olleen sivistymätön ihminen, joka ei juuri kirjoista piitannut. Franco ei osannut vieraita kieliä, hän ei oppinut ajamaan, ja suoritti sotakoulun yksillä sen huonoimmista arvosanoista. Kaikki tämä on antanut satiirikoille ja humoristeille paljon aineksia.
Cardona julkaisi hiljattain tutkimuksensa Cuando nos reíamos de miedo (suom. "kun nauroimme pelosta"). Hänen mukaansa huumori oli eräs keino sietää diktatuuria ja osoittaa mieltä sitä vastaan.
Franco ei itse vaikuta olleen liiemmin huumorimiehiä. Vanhoja videoita läpi käynyt espanjalaistutkija kertoo löytäneensä vain kolme pätkää, joissa Franco hymyili avoimesti. Ensimmäisen kerran hallitsijan suupielet kääntyivät ylöspäin hänen tavatessaan Hitlerin Hendayassa vuonna 1940, toisen kerran Eva Perónin vieraillessa Espanjassa 1947 ja kolmannen kerran vuonna 1959 hänen tervehtiessään Eisenhoweria.





Tämän e-kirjan (









"


