Tämän e-kirjan (
FLAMENGOSSA SOI SYVÄN ETELÄN ÄÄNI
Dramaattinen flamenco on Andalusian mustalaisten keskuudessa syntynyt. Flamenco elää edelleen vahvana alkujuurillaan, mutta musiikki ja tanssi ovat levinneet ympäri maailmaa ja flamencon harrastajia löytyy nykyisin niin pohjoisesta Suomesta kuin kaukaisesta Japanista.
Flamencon juuret
Espanjalainen Flamencomusiikki ja -tanssi on alunpitäen kehittynyt Andalusiassa, lajin kehityksen kannalta tärkeitä alueita ovat olleet Sevilla, Granada ja Jerez de la Frontera. Flamencon urbanisoiduttua myös Madridissa, Barcelonassa ja Alicantessa on runsaasti flamencotarjontaa. Flamencon alkuperäisinä kehittäjinä olivat Andalusian mustalaiset mutta taiteenlajiin kehitys on nykypäivänä paljolti ollut myös "valkoisten" esiintyjien vaikutusta. Flamencon historialliset yhdyssiteet ovat juutalaisten ja maurien musiikkiperinteessä.
Flamenco-nimen alkuperä
Flamenco nimityksen alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Nimen uskotaan tulevan arabiankielisestä Fella-mengu-sanasta, joka tarkoittaa " pakenevaa paimenta". Flamenco sanan espanjankielinen merkitys tarkoittaa myös flaamilaista ja flamingoa. Yksi teorioista on, että flamenco saapui Etelä-Espanjaan Hollannista ja muualta Keski-Euroopasta tulleiden mustalaisten mukana. On myös esitetty ajatus, että flamingo-linnun ja tanssijoiden ylvään ja usein värikkään olemuksen samankaltaisuus olisi nimennyt tanssin flamencoksi!
Flamencon kehitys
Flamencon syntyhistorian arvellaan useimmiten osuvan 1400-luvun uskonto- ja rotu vainojen aikaan Espanjassa, vainojen seurauksena, juutalaiset, maurit ja mustalaiset muuttivat Andalusian syrjäseuduille . Flamencon dramaattisimmat ja rikkaimmat piirteet se on saanut kolmen kulttuurin sekoituksena, jonka myötä ovat kehittyneet sen omaperäiset rytmiset ja ilmaisulliset ominaisuudet.
Flamencon "kultakausi" ajoittui 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun taitteeseen, jolloin Andalusian baareissa ja kahviloissa syntyi uusia suosittuja taiteilijoita jotka samalla muokkasivat flamencoa merkittävästi. Vuosisadan vaihde oli myös taiteenlajin tulevan rappion alku, ns. "Cafe Cantante" jossa artistien ilta toisensa perään samaan tapaan esittämät kappaleet köyhdyttivät ennen vahvana ilmenneen improvisoinnin. 1900-luvun alun tärkeimpiä nimiä olivat muun muassa kitaristit Sabicas ja Ramón Montoya, Javier Molina, Manolo de Huelva laulaja Juan Breva sekä tanssija Vicente Escudero.
Flamenco oli perinteisimmillään laulua ilman säestystä, myöhemmin vakiintuivat säestyssoittimiksi kitara ja lyömäsoittimet. Flamencon kliseisiin yhdistetyt kastanjetit kuuluvat pikemminkin andalusialaiseen Sevillana perinteeseen ja niitä käytetään flamencossa harvemmin. Modernia flamencoa soitetaan käytännössä kaikilla mahdollisilla soittimilla, yksi modernin flamencomusiikin tavaramerkiksi noussut soitin on alun perin perulainen rytmisoitin Cajón. Rummutettava vanerista valmistettu laatikko oli 70-luvulla Paco de Lucian "flamencosoittimena" lanseeraama.
Flamencon vaikuttajat
Tanssin ja kitaran käytön huima kehitys 70-luvusta tähän päivään on luonut termin "nuevo flamenco" erotuksena perinteiselle flamencolle tai Francon ajan suositulle, viihteellisemmälle "turistiflamencolle". Nykyflamencossa vaikutteet tulevat latinalaisesta amerikasta ja Kuubasta. Muihin vaikutteisiin kuuluvat jazz, pop sekä rock. Moderniin flamenco tanssiin on vaikuttanut lähinnä nykytanssi ja baletti. 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut tanssija Carmen Amaya oli yksi
merkittävimmistä naistanssijoista kautta aikojen. Tanssin nykyvaikuttajista tärkein on Sara Baras, jonka suosio on saavuttanut jo pop-tähteyden mittasuhteet. Muita merkittäviä tanssijota ovat naisista Eva Yerbabuena, Maria del Mar ja miehistä Antonio Gades, Antonio Canales, kokeellinen Andres Marin, ja El Pipa sekä maailman suosioon noussut poppia ja flamencoa yhdistelevä Joaquin Cortez.
Flamenco on taidemuoto, joka elää ajassa ja saa vaikutteita eri puolilta. Nykyflamencon keskeisimpiin vaikuttajiin voidaan lukea musiikin puolella 1960-luvulla yhteistyönsä aloittaneet kitaristi Paco de Lucia sekä flamencopiireissä legendaariseksi hahmoksi kasvanut laulaja Camaron de la Isla, myös Diego El Cigala ja Enrique Morente ovat olleet muokkaamassa ja tuomassa flamencon sointiin uusia ominaispiirteitä. Kitaristit ovat nousseet säestäjien roolista entistä enemmän sooloartisteiksi, Tomatito, Vicente Amigo ja Rafael Riqueni ovat modernin kitara flamencon kärkinimiä.
Flamenco ammentaa rikkaasta perimästään ja samalla sulauttaa vaikutteita nykyajasta itseensä, siksi se on edelleen elinvoimainen taidelaji. Yhtenä keskeisenä suosion luojana espanjan ulkopuolella pidetään elokuvaohjaaja Carlos Sauraa, jonka suositut flamenco-elokuvat Bodas de Sangre, Carmen ja El Amor Brujo levisivät ympäri maailmaa levittäen flamenco tietoutta.
Flamencon tyylisuunnat
Flamenco musiikki jakautuu eri tyylilajeihin eli "paloihin", joita tunnetaan lähes viisikymmentä. Tunnetuimpia lajeja ovat muun muassa Sevillanas, Toná, Siguiriyas, Bulerías, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos ja Verdiales.
"
